Sydän sininen levon rauhan laski, kuin kuutamo mustassa yössä.
Viisas kulkija, onnellinen vaikka orpo yksinäinen.
Onni hällä sydämessä siinä sinisessä.
Miksi hän onnellinen, vaikka orpo on?
Kuurankukat loistavat, kuin kultaa ne ovat.
Kuuli niiden laulun, sieltä sydämestä, kaukaa sinisestä.
Teitä on monia, valita ei osaa.
Eksyikö hän turhuuteen, lämpöön siniseen?
Nukahti hän uneen, onnen laitamailla, herätä ei taida.
Liekki sininen, sammu silti ei.
Vaan loistaa, hehkuu, yön rauhoittaa ja uneen nukuttaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
