kuudelta aamulla
minä en haluaisi olla valveilla
mutta radiot ja puhelin
ovat täynnä ääntä
kadun valo
osuu ikkunaan
ja piiloutuisin mutta
en kykene kääntämään päätä
olen turta en
osaa käyttää päätä en
osaa päättääkään
kuolisinko nyt vai huomenna
viettäisinkö päivän yksin vai
ilman mitään seuraa
olen turta en
yhtään humalassa enää en
mutta minun päätäni särkee ja
se ei lopu
minulla on
sairaan ikävä
en halua puhua sinulle en
nähdäkään sinua en
vaikka haluaisinkin
sinussa on sellaista jotain
mitä minussa ei ole
sitten tippakaan me
nautimme erilaisista nesteistä
eikä niitä näemmä passaa
sekoittaa
tai
yrittää yhdistää
saattaa joiltakin onnettomilta poksahtaa maksa
joten miten on
kuolisimmeko tänään vai vasta huomenna?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viehättäviä ristiriitaisuuksia, sitähän elämä usein on. Pidin tästä.
Hauska runo! (: Luki mielellään loppuun ja tosiaan, olisin lukenut vieläkin enemmän. Kiitos (:
Viehättäviä ristiriitaisuuksia, sitähän elämä usein on. Pidin tästä.
Hauska runo! (: Luki mielellään loppuun ja tosiaan, olisin lukenut vieläkin enemmän. Kiitos (: