Pimeät ja lohduttomat kujat avautuvat eteeni ja nielaisevat sieluni
Vain kuun loiste jäljellä, jättäen sammuneet valot varjoonsa
Ilman aikaa tai paikkaa käyn tuota tietä kulkemaan, ollen sen ainoa ystävä
Puut soittivat musiikkia jossain syvällä metsässä minne muut aistit eivät kantaneet
Tulit ja vedit minut luoksesi, häikäisten pimeään tottuneet silmäni
Sait lämmön takaisin iholleni kosketuksellasi, vereni virtasi jälleen
Suudelmasi pyyhkivät pois muistoni harmaat, sävytit ne punaisella
Et päästänyt minua enää lähtemään, sidoit minut itselläsi
Sinä yönä sydämeni kertoi sinulle tarinan jonka tulet aina muistamaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
