puiston penkillä hän istuu
vieressään muovipussi,
kaveri kukkapenkissä
omansa jo tyhjentäneenä
elämän poskilla syrjäpolut
täyttyvät syvät uurteet
joskus rankkasaateessa
menneen onnen kyynelistä
kerran näin hänen nousevan
ylös penkiltä tervehtiä yrittävän
maailmaa, johon hän joskus oli kuulunut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin puhutteleva, kyllä sen sanoma..
Haikea, hyvä runo