Hengetön ikävä

Happi ei kulje
Tunnottomuus valtaa mielen
Ahdistus puristaa kasaan
Katsot vielä silmiini
hymyilet
ja ovi sulkeutuu

Askeleet kaikuu läpi rappukäytävän
katson ovisilmästä sinua
kunnes katoat

Keho taistelee vastaan
ei haluaisi murtua
kauan ei kuitenkaan jaksa yrittää
Mieleni vapuu synkkyyteen

Olen yksin

Hiljaisuus täyttää huoneen
enkä tunne muuta kuin ikävää

Elämä katoaa sielusta