Olen sen useasti kertonu miten nää yksinäiset muistoni valvottaa mua,pyytänyt että saisin sulkea väsyneet silmäni,antaa mun hetken levähtää,ehkä sitten taas mulla olis voimia jaksaa seuraava koetus.päivä.Jokainen on mulle lyhyt sellainen.Yritän selvitä siitä?mä kuitnkin olen löytänyt itselleni sen valon joka johdattaa mut pois tästä tuskien ja ahdistuksen luolasta,mä näen valon jota seuraan ja sille ette mahda mitään,olen päätökseni tehnyt ja vahvana mä lähden kiipeemään ylös.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
