Jälleen, kun kaikki mennyt on,
tunnen, se nousee jostain
se rakkaus
tai ihastus
kasvaa
ja tunnen
kaiken uudelleen,
niin kuin tunsin joskus
ja kaikki palaa
takaisin taas
nuoruuteen!
On kesä jälleen, sua rakastan,
eikä koskaan loppua tää saa.
Kuljemme rannalle,
aurinkokalliolle,
mut illan tullen ilma viilenee
jo sua ehkä hieman palelee.
Painaudut vasten mua.
Näen sun silmissä katseen,
niin hiljaisen kuiskauksen.
Tunnemme huulillamme
kosketuksen huulten.
…
Kerran,
siitä niin kauan on,
oli mulla tyttö.
Hän oli kaunis.
Hän oli kaikki,
rakkaus.
Sä olet ehkä vähän niin kuin hän,
mutta sä olet vielä enemmän.
Tahtoisin kulkea
kanssasi polun tän loppuun.
Mä tiedän, että
kaikki kaunis voi
hetkessä vaihtua pimeyteen,
mutta voin sinnekin
tulla sun suojaksi silloin.
Me löydetään takaisin valoon,
eikä sun yksin tarvii
itkeä koskaan.
Mä olen tässä kun sä tarvitset
jälleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hupsis =) Kirjoitus erhe =) Siis aivan ihana piti kirjoittamani mut enpäs osannutkaan =)
Sulosesti kirjoitat =) Aivan ihan runo joka menee ehdottomasti suosikkeihin =) Kiitos palautteesta ja tulinpa vasta vuorosesti kurkistamaan tänne sinun tekemiä runoja =)
*Mä tiedän, että
kaikki kaunis voi
hetkessä vaihtua pimeyteen,
mutta voin sinnekin
tulla sun suojaksi silloin.*
Tätä runoa olen lukenut jo muutaman kerran yhä uudelleen ja uudelleen. Ja yhtä monta kertaa huokaissut ihastuksesta. :)