Ethän sä näe mun surua
mut mä tunnen sen syvällä sisällä.
Ethän sä huomaa mun muuttuneen
mut muutuin kun mun ovesta astuit ulos.
Ethän sä tiedä miten pelkäänkään
jatkaa jotain mun omaa elämää.
Mitä se sellainen nyt on?
Ilman sinua se tuntuu liian omalta
melkein vieraalta.
Miten mun jalat kestää
tätä jatkuvaa menoa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Wow.. Upea runo! Suosikkeihin ilmanmuuta kolahtaa. :)