Arpeni ovat ikuisia,
vaikka ne iholtani pois katoavat.
Silti minä muistan kaiken,
muistan surulliset iltani kun hapuilin ja itkin
muistan kivun jota tunsin ja huudot jotka sisälläni kiehuivat, muistan pienen tytön joka itseään satutti.
Kyyneleet valuuvat silmistäni miettiessäni miten olen taistellut, miten olen kaivannut ja tuntenut itseni yksinäiseksi.
Olen menettänyt paljon...
...mutta onneksi minulla on Sinut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
