Mun täytyy myöntää
etten mä muista
kasvoja
Mä en saa kiinni
menneistä kosketuksista
En kuule
ihmistä
musiikissa
biisissä
joka joskus oli
rakastuneen parin oma laulu.
Mä en tunne nostalgiaa
paikoissa
joissa joskus oon
jonkun kanssa sydämeni jakanut.
Mä en muista
sua
ihminen.
Mut mä muistan
kaikki tuoksut.
Mä löysin vanhentuneen rakkauden
palaneen kumin tuoksusta asvaltissa,
vanhasta hajuvesipurkista,
sen yhden tietyn lonkero-juoman hajusta,
nahkatakin tuoksusta.
Siellä he olivat kaikki
unohtuneet
vielä mun ajatuksissa.
Hymyile.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo, hieno on :)
Kaikki tavallaan, oli ihanan ns. ilmavaa tekstiä. Tuli olo kuin olisin kehräävä kissa pehmeän turkin suojissa. Pidin. ja hymyilin :)