Yksinäisenä tornissa,
lauloin surullista laulua.
Odotin pelastajaa,
valkoisella ratsulla.
Mä en uskonut,
satuihin kuitenkaan.
Ja kun ne tuli todeksi,
jäin suu auki katsomaan.
Kyllä veisit mut linnaani,
ja mä veitäisin sut syliini,
mutta yksin jään torniini,
vaikka kurkotat käsiini.
Mä uskoin sankareihin,
mutta ethän voi pelastaa.
Mä suren tottumuksesta,
näen vieläkin unissa verta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
