Maailma juoksee jotenkin outoa tietään
juoksee
ja
juoksee
kukaan ei ota sitä kiinni
silti se juoksee
se ei pakene ketään
tai jahtaa mitään
on kuin juoksisi huvikseen
vaan miksi se kiihdyttää
aina kun on hetki käsillä
se sujahtaa ohitse
sillä on varmaan tupsu päässä
ja paljon papiljotteja
miksi muuten se aina saisi seuraamaan
välillä se tuijottaa tyhjin silmin
välillä se vangitsee ihmettelyllään
kaikki mitä minä näen
on osa tätä juoksua
jokainen Kilaus, sorina, Yskäys
Jokainen puutunut askel
Kenenkään kuitenkaan sitä määrittämättä
välillä tuntuu että joku tuijottaisi noiden elämän rattaiden läpi
valjastaisi silmänsä sen keskukseen
näkemättä silti mitään
välillä taas tuntuu ettei se voi olla totta
että nauru on vain kuulutus
toistuen eri kielillä samalla naisen äänellä
uudestaan
ja
uudestaan
Välillä tuntuu että elämä itsekään ei tiedä
miksi se tapahtuu
Välillä se on hymy vieraan kasvoilla
ja empivä pelokas vastaus
Välillä se on kala
purkka suussaan
haukkoen tietämättään
huomaamattaan
jatkuvasti happea
Joskus se kiteytyy mustien timanttien loputtomaan pintaan
heräten raukeuteensa
liian usein se elää raivossa
sisimmän turhautuneessa taistossa opittua vastaan
Vaan onneksi sen kulkua
ei tarvitse tietääkään
onneksi sitä ei tarvitse ymmärtää
sillä mitä hauskaa
siinä enää sitten olisi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit