Alikasvoksessa huojuvat jäsenet
kahmivat kitoihinsa kevyitä yönkulkijoita
raukeana, aina kylläisyyteensä saakka
viimeinkin nyt
täyteläisenä työntyy
aikakaudestaan riippumaton virta
vuoraten muinaiset halkeamat
viileässä minä
pilvien niittyvarjoja väistellen
huokailen,
hengästyn,
haurastun,
erotun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.