Niin paljon kaipaan,
kosketustasi janoan,
sua edelleen haluan.
Taas yksin tässä istun,
askareissani mun,
ja joskus tuntuu,
että vain ajatuksissain oot mun.
Naimisiin mentiin ja yhdessä oltiin,
ja ollaan edelleen,
mutta missä se kaikki tunnepuoli,
joko se tähän arkeen kuoli.
Anna mä pidän susta kii,
rakastaa haluan, sua edelleen janoan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
joskus arki muuttuu tällaiseksi.. kaunis ja haikea runo, hienoa ilmaisua