kesä vinkuu raiteilla kuin paahdettu pääskyn kirkaisu rata on virstojensa arvoinen päivänkehrän voidellessa tarpeettomia paltamoita tolkussani kolkuttaa pisamesi pilkkumeri maalaamatta paras, heloeloisa! ja kun elokuun kuu nuolee jo huuliaan on minulla jäljellä solisluusi käpreät kuohuviinikuitit ja toive: olisinpa untasi!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi