Siihen hetkeen suostuneena,
nauttien kyllä,
mutta sydän huutaen tuskasta,
minä pirstoin minulle kallisarvoisinta,
möin itseni halvalla saatanalle,
tietäen merkitykseni hänelle.
Paljon en pyytänyt,
mutten saanut edes sitä vähää,
vain häpeän ja halun palata entiseen.
Anna anteeksi,
vaikken olekaan enää arvoisesi.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Valentine | X-1 | 30.12.2007 | 2 | Runo |
| Valentine | Hänen kuninkaallinen korkeutensa | 25.10.2007 | 5 | Runo |
| Valentine | Illan ajatus | 23.9.2007 | 3 | Runo |
| Valentine | Isältä pojalle | 4.9.2007 | 7 | Runo |
| Valentine | Nimetön | 16.3.2007 | 4 | Runo |
| Valentine | Merkitys | 14.2.2007 | 4 | Runo |
| Valentine | Ei niin yksinkertainen kysymys | 3.11.2006 | 4 | Runo |
| Valentine | Nimetön | 3.11.2006 | 0 | Runo |
| Valentine | Katumus | 30.10.2006 | 5 | Runo |
| Valentine | Nimetön | 9.10.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
Suoraan suosikkeihin. Ikävä aihe mutta osuvasti kirjoitettu.
Tästä pidän myös.Jotenkin tuo mieleen erään tuntemani ihmisen,melko läheisenkin..
Tästä minä pidän. Niin suora ja hieno.
"...minä pirstoin minulle kallisarvoisinta,
moin itseni halvalle saatanalle,
tietäen merkitykseni hänelle.."
Tuo kohta.. Vau! Pidän ja paljon.
---> Suosikit.
Voin lukea tästä runosta monen ihmisen tarinan, omanikin...
Usein tästä aiheesta lukee runoja petetyn kannalta, ja juuri näkökulmansa ansiosta tämä on harvinainen ja arvokas. Ja mitä tulee varsinaiseen runoon, se on todella kaunis, ja eräät sanavalinnat avaavat ainakin minun kyynelkanavani. Surullinen tarina kyllä, mutta onneksi niitä anteeksi antavaisiakin ihmisiä löytyy tästä maailmasta.