Elämän pellot

1.

Täällä olen rauhassa, kun suinkin ehdin.
Minähän se tiedän, tärkeintä kaikessa on olla aikeissa.
Jalat,
levätkää nyt, huomenna lähdetään.
käydään kadut, kolutaan kellarit, ryömitään luoliin.
Kädet,
rentona nyt, huomenna nostamme tunnelmaa, murskaamme kauhuja, ojennamme itsemme.
On pitkä aika paluuseen unien metsään.

2.

Käsissä viikatteet, edessä pelto, palaneen yö.
Varjot kämmenin känsäisin, terin tylsynein vapauden taistossa.
Tahto voittaa viimein, pelto on kuollut, peto poistunut.
Raatajat rojahtavat polvilleen, nauraen.
Nauravat vapaita käsiään, ensimmäistä kertaa kasvoilla, tuntuu kodilta.
Palanut nukkuu viimein, uneksii päivästä kaukaisesta.
Kauniista aamusta, illan levosta

3.

Tässä lepään, en mitään muuta.
Anna asioiden olla, tilanteen nukkua.
Elämän pelloilla käyneenä, lie turha enää hukkua.>