Hän itkee pellon pientareella
itkee, kun ikä painaa.
Hän muistaa herkän lapsuuden
kauniit kesät ja kukat sen.
Ei kuule heinäsirkan sirkutusta,
ei ruohon pientä rasahdusta.
Hän näkee auringonsäteen
näkee lapsen ja tarttuu käteen.
Lapsi, vaikkakin aikuinen,
puristaa kättään hellästi varoen.
Kyyneleet kuivaa kosketus,
"lapsi" vierellä sekä rakkaus.
Pellon piennar voimaa antaa
heinäsirkan soitto kaukaa kantaa.
Ei kuule hän,
mut kuulee kuitenkin
sen rakkaus sai aikaan
tänäänkin.
Selite:
Herkkää ja kaunista, kun vanha ihminen näkee rakkaansa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Voi kaiken elää kuin uudestaan,
kanssa toisen ihmisen kun matkustaa,
rakkauden siivin kultaisin,
kosketuksin niin hyväilevin,
muistojen ovia aukaisten,
luo tuttujen maisemien."
Itse teen tätä useinkin...vaikkei vielä ikä paina.
Hieno kuvaileva runo!
Koskettavan Kaunis.