Nimetön

On yö saapunut,
jälleen pimeään maahan,
sun kainaloosi käpertyä,
hetkeksi saanhan?

Pidä minusta kiinni,
älä hellitä otettasi lainkaan,
taas mieleeni kysymys tuo hiipii,
miten sinut sainkaan?

Ovat sanasi säveliä kauniita,
omieni rinnalla,
kiitos sinulle,
sillä olen taas pinnalla.

En pohjaan aio,
vajota enää,
lupaan sen,
joka aamu viereltäsi herään.