Pehmopuhetta

"Puhu pehmeitä".
Se oli ihka ensimmäinen
lauseeni.

Istun sohvalla
kääriytyneenä
peittoon.
Nauraisit,
jos näkisit minut
ja kysyisit
onko minulla,
ikuisella vilukissalla,
kylmä.
"Ei ole", vastaisin.
"Kaipaan vain jotain
pehmeää".
Et ole täällä, joten
jään odottamaan, että
lämmität sydämeni
pehmoisilla sanoilla.