Vieläkö sydän lyö?
Takana raskas yö.
Saapuu luoksesi
Kohtalon yö.
Keskellä kirkasta päivää,
mielesi sumentui,
vahva ihminen
maahan
tuupertui.
Missä oudossa maailmassa ystävä kulkee?
Muistamatta kuka kukin on silmät sulkee.
Tutulta näyttää kuin vieraan tavoin kohtaa,
kuinka ihmistä kätellään tuskin muistaa.
Miksi kehosi on nyt kuin toisen vallassa,
Outoa nähdä sinut muiden avun varassa,
kankea kuin rautajuuri liikkeesi rajoittaa.
Puheesi tulva, ainainen kiire jääneet taa.
Stressiä et enää tunne tunnottomuus estää.
Tunnelissa valon kajastus silmiisi herättää.
Uudelleen täytyy sinun elämäsi aloittaa,
Luojan luomaa alkoi Kohtalo pysäyttää.
Tuntien kulku nyt toiseen muuttuu
Silmäsi hitaasti kiinni sulkeutuu,
Missä olet? Ei tiedä kukaan muu.
Entä jos huuto sieltä ei tänne asti kuulukaan?
Milloin viimeksi nähtiin,
silloin kanssas puhuttiin:
Kuinka
yhden ihmisen toiminta,
voisi täällä mihinkään
suuresti vaikuttaa.
Vastasit ettei mikään
muuttuisi milloinkaan,
jos kaikki alkaisivat
omaa vaikutustaan,
Aliarvioimaan.
Selite:
Runo kertoo äkillisestä sairaskohtauksesta... riimit menevät ja tulevat.. tositarina mutta toivoa on niin kauan kuin on elämääkin..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit