Ajattelen noita kauniita,
ovelia viirusilmiä,
silmiä,
jotka eivät koskaan
nähneet auringonvaloa,
sinistä taivasta.
Tuota pyöreää,
suloista nenää,
nenää, joka ei koskaan
haistanut ruusujen tuoksua,
ei haistanut suolaista merta.
Tuota kirsikanpunaista
mutrusuuta,
kaikkia lausumatta jääneitä sanoja,
Tuota suunnatonta pimeyttä.
Selite:
Miksi en ikinä keksi runoille sopivia nimiä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja ajatuksia herättävä on runosi. Kiva sanankäyttö :)
kaunista tekstiä, pidin kovasti :)