Hattara sulaa huulille
jään tahmaisista sormistani kiinni
kaiteeseen ja ovenkahvaan
Näytän enemmän koalalta kuin ihmiseltä
ihmisiltä sataa sääliviä katseita
Sinä veisit minut kotiin ja rakastaisit minua ikiajat
ryppyyntyneenä ja likaisenakin
et puristaisi liian kovasti
palaan kotiin kuitenkin
olen mustelmilla huomennakin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi ihana kaunis, tykkään kuinka rivien välistä voi lukea niin paljon
Herkkä, hyvä runo
Oho. Sinähän osaat tosiaankin. Mahtavuutta miten sanoilla maalailet.
kaunis kohta,
rakastaisit minua ryppyyntyneenä,
tai likaisenakin!