Hidas rappeutuminen sieluni pölyisissä nurkissa
saa minut ajattelemaan kevätsadetta
niitä hiostavia iltapäiviä,
joita kanssasi vietin
elämänkevyitä askeleita paikasta toiseen
unenomaisia suudelmia
käskeviä suudelmia!
kirjavia sanoja
jotka herättivät hiljakseen todellisuuteen
"ilman sinua en ole mitään"
silloin laskin turhauttavia tunteja
ja itkin elämänilon pois
500 kiloa siitepölyä kituneessa sydämessä
painoi hiukset varpaisiin
kärsimys luikerteli minuuteeni ohdakkeita säästelemättä
ruusunpiikkejä roikottamatta
kastellen niillä tunteeni
keskellä avaruutta on vaikea hengittää
ilmakehä supisteli surumielisesti varjossani
ja minä itkin
itkin myrkynvihreitä sointuja
vapisten vasten kylmyyttä
tuhat pimeyttä kiitos
yksi kynttilä kiitos
sain kaiken takaisin satakertaisena, olen hyvä
kohmeiden tuulien rauhoittuessa
minuutti kerrallaan
pistely helpotti
ja kuin taikaiskusta olen joutunut alkuasukasampiaskylään
jossa käärme on portinvartija
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
