Nyt ei jaksa enää
sattuu liikaa
Kätesi kosketus on hellä
väliin salakavalasti
iskuja, viiltoja
Arvet jää
repeää auki kerta toisensa jälkeen
umpeutuvat, unohtuvat,
mutta pysyvät
Nykysin kontrasti on liian suuri
olet tavallista rakkaampi
ja huumeesi vahvempaa
samalla lyöt maahan
lujempaa
uppoan asfalttiin
eikä minua nosteta ylös
ei enää edes täällä
missä olin ennen turvassa
lapsi
nyt vain siipeilijä
Vain sinun
satuttava kätesi
korjaa minut hetkeksi
tuhotakseen uudestaan
senkin
itseäsi tiedostamaton
sadisti
Kuinka kauan pystyt enää
saamaan minut sinnittelemään
valheessa
jota luulen elämäksi?
Selite:
Kun yhdelle päivälle kasautuu oikeastaan ne kaikki elämää tällä hetkellä painavat murheet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
