Toni

Kävelen paikalliseen ABC-myymälään. Ostan kokiksen ja istun pöytään juomaan sitä. Olin riidellyt Tonin kanssa ja lähtenyt ovet paukkuen pois. Toni tuli kotiin humalassa ja anteeksi pyydellen. Arvasin mitä se oli tehnyt. Se oli pannut taas jonkun huoran kanssa ollessaan humalassa. Sitten se oli tajunnut, että mäkin oon olemassa. Tätä on tapahtunut jo pari kertaa, mutta oon antanu anteeks. Luulin, että se ei enää tekis sitä. Mutta se vaan jatku ja jatku. Nyt mä en enää kestäny sitä. Päätin etten anna anteeks sille.
Herään mietteistäni, kun joku istuu samaan pöytään. Se on Tonin kaveri Kalle.
- Moi Tiina, mitä sä tääl yksin? Se kysyy.
- Moi, mä riitelin Tonin kaa, sanon ja yritän hieroo silmiäni kyyneleistä.
- Tiina, itkeks sä? Kalle kysyi.
Ei.. En mä itke, vastaan pois päin katsoen.
Keskustelua seuraa pitkä hiljaisuus.
- Haluutsä puhuu siitä? Kalle kysyy ymmärtävän kuuloisena.
- Joo, sanon ja alan selostamaan illan tapahtumia, sitä kuinka odotin ja odotin Tonia kotiin syömään.
Lähdemme pois ABC:ltä ja huomaan pian olevani Kallen kainalossa.
- Mitä mäki tässä rääyn ku joku pahanen kakara. Ja nyt sun paitakin on iha märkä, sanon itkien.
- Ei se haittaa, ei se haittaa. Mennäänkö kahville mun luo? Sitä sä näytät tarvitsevan, Kalle kysyy.
- Joo, huomaan vastaavani.
Kallen luona puhelimeni soi. Näytössä lukee Toni<3. Mietin vastaanko vai enkö. Päätän vastata.
- Kulta, mä kadun sitä et mä tein sen. Mä lupaan ettei tää toistu. Missä sä oot? Tuu hei kotiin. Mul on ikävä sua, Toni vuodattaa.
- Ei tuu kesää Toni. Mä en usko sua. Sä valitsit tän ite juomalla ittes humalaan ja menemällä jonkun lutkan sänkyyn. Mä en tuu tänään kotiin. Saat nukkua ensi pääs selväks ja sit miettiä et mitä tuli tehtyä, sanon Tonille.
- Kulta, mä rakastan sua. Tuu kotiin, Toni vielä yrittää.
- En mä tuu, vastaan ja lyön luurin korvaan.
Istun hetken paikallani sydän pamppaillen. Kalle tulee suihkusta pyyhe lanteillaan.
- Soittiks Toni? Kalle kysyy.
- Joo, mä sanoin etten tuu yöks kotiin, vastaan Kallelle.
- Minnes aattelit mennä yöks? Kalle kysyy virnuillen.
- Voinks mä jäädä tänne, mä voin vaikka nukkuu sohvalla, sanon.
- No kyl sä voit iha tos sängys nukkuu, Kalle sanoo.
- Kiitti, Kalle! Huudahdan.
- No se kahvi on varmaan jo tippunu, Kalle arvelee.
Menemme juomaan kahvia olohuoneen sohvalle. Juttelemme niitä näitä ja huomaan silmieni
menevän kiinni. Hätkähdän, kun Kalle kantaa minua sänkyynsä. Teeskentelen nukkuvaa, Kallen
kosketus tuntuu hyvältä. Katselen salaa, kun Kalle tiputtaa pyyhkeensä ja menee etsimään boksereita. Ajattelen, että Kalle luulee minun nukkuvan. Hetken päästä Kalle tulee huoneeseen uudestaan ja jää ovelle katselemaan minua boksereissaan. En kestä sitä tuijotusta ja teeskentelen, että herään.
- Miten mä tässä oon, kysyn Kallelta.
- Sä nukahdit ja mä ajattelin, että vois olla iha hyvä kantaa sut tänne sänkyyn, Kalle vastaa.
- No, älä siellä vaan seiso vaan tuu tänne mun viereen, sanon.
- Ootko sä iha varma? Jos mä nukun tolla sohvalla? Kalle kysyy epäröivästi.
- Eiku tuu ny vaa, mä haluun nukkuu jonku vieressä, vastaan.
Kalle kömpii viereeni ja minä otan hänen kätensä ja kiedon ne ympärilleni. Käännyn Kalleen päin ja katson häntä silmiin. Hetken hiljaisuuden jälkeen alamme suudella toisiamme. Riisumme vaatteemme toisiltamme ja pian olemme aivan alasti. Päätän tehdä sen, koska en halua enään Tonia elämääni. Niimpä me teimme sen.
Herään aamulla Kallen kainalosta ja tunnen oloni hyväksi. Olemme päättäneet alkaa seurustella.
Tonin on aika kuulla kunniansa ja saada nenilleen. Nukahdan uudestaan hyvillä mielin, sillä tiedän saavani uuden ihanan elämän.