radiossa se laulaa
ikään kuin elämä ois helppoa vaan
ja tossa vieressä mun esiäiti
nukkuu puoliksi sängyllä – jalat maassa
ja mumisee välillä jotain
ja hengittää kera tukkoisen nenänsä
joka on mulle jo lapsuudesta tuttu
ja tällaisen paikan ominaistuoksun keskellä
esiäidin huonekaveri
tepastelee sisään
ja sanoo jotenkin että
on se hullua uskoa että
omat ihmiset tulee vielä
hakemaan täältä pois
kelaa sä omia asioitas
siinä sitten,
sitten minä ja esiäiti
jäädään jutustelemaan
ääneti käsi kädessä
ja tuolla astiat kilisee
ja ulkona puut täynnä lehtiä
ja ei mistään erityisestä syystä
me purskahdetaan yhdessä nauruun
ja esiäiti sanoo
...tukea...
...ei tarvii selvitä yksin.
kyllä me täällä yhdessä pärjätään.
tää on niin monipuolista.
hyvää kun on kaikki.
kaikki on hyvänä.
on se hyvä kun kaikki on hyvin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Älykästä huumoria tässä syvämietteisessä, sujuvasti kirjoitetussa runossasi.
Hauskasti kirjoitettu.
taitavaa tekstiä, hienolla, persoonallisella otteella kirjoitettuna.
Hyvin monipuolisin ajatuksin ... tämän näkee läheisen kohtaamisen arjessa ... kuva ajatukset vivahteina. Tyylikästä tekstiä.
Omaperäinen runo
Mielenkiintoinen ja puhutteleva. Jäin miettimään montaa kohtaa tässä runossa...