Tyhjä paperi on edessäni...
Yritän kirjoittaa tuskani paperille.
Otan mustekynän, ja kirjoitan...
Katson paperia kuin tyhjää, en tiedä mitä kirjoitan.
On kylmä ja pimeä... vain pienessä valossa kirjoitan..
Jatkan kirjoittamista kunnes sivu täyttyy..
Luen tekstin.. Viimeinen lause mitä luen "Viimeinen lause minkä sinulle sanoin, oli : Rakastan sinua aina, mutta nyt on mentävä... Hyvästi"
Silloin kun toistan tätä viimistä lausetta... Se sievi, pieni kyynel tippuu musteelle.. koitan pyyhkiä sitä pois mutta muste leviää...
Mutta ehkä niin on vain parempi....
Selite:
Ehkä joskus pystyn puhumaan sinusta kunnolla..
Nimesi sanominenkin tuo tuskaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
