Ja niin sinä lensit,
kauniimpana kuin koskaan.
Lensit kultaisine siipinesi,
korkeammalla kuin koskaan ennen.
Ei edes siipiesi kahina riittänyt pelastamaan tätä routaista maata,
kun se kuoleman hiljaisena makasi suoraan allasi.
Niin makasi allasi myös minun hahmoni.
Kalman kalpeana minä odotin,
kunnes tuli halla,
joka korjasi minut kuin viljan.
Avaralla maalla on se vaara.
Ehkei sinun pitänytkään olla tukenani,
ehkei sinun pitänytkään auttaa minua.
Ehkä se olinkin minä,
jonka piti seistä tulilinjalla,
ja ottaa vastaan elämän kolhut.
Ehkä sinun piti olla sittenkin vain se enkeli,
joka auttoi minut lopulta rauhaan,
kun yö laskeutui peltojen ylle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
