Lokakuun aurinko
siivilöityi koivikon lävitse
ensin arkaillen, sitten
hetkeä myöhemmin
vailla hiventäkään epäröintiä.
Vaikka valo loisti matalalta,
siinä saattoi hetken aistia kesän.
Aurinko huusi:
Nyt et todellakaan ala masentua!
Sitten se säkenöi vielä ja sai pilvenlongat
näyttämään mitättömiltä.
siivilöityi koivikon lävitse
ensin arkaillen, sitten
hetkeä myöhemmin
vailla hiventäkään epäröintiä.
Vaikka valo loisti matalalta,
siinä saattoi hetken aistia kesän.
Aurinko huusi:
Nyt et todellakaan ala masentua!
Sitten se säkenöi vielä ja sai pilvenlongat
näyttämään mitättömiltä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi