Tyhjää

Maa murenee mun jalkojen alta.
Silmät suurenee, maa kapenee.
Olo tuntuu toivottomalta,
kuljen eteenpäin, oot mun mielessäin.
Pidän silmii kii ja mietin niit hetkii ihanii,
joit yhdessä vietettii.
Tahdon koskettaa, sua koskettaa uudestaan.

Missä vietenkään, elämäni lopun tään,
kun yksinäisyys vetää sisimpään.
Olit mulle pelkkää harhaa, harhaa.
Missä vietänkään, elämäni lopun tään,
kun muistot susta raapii sydäntäin.
Mahdatko voida samoin? Voida samoin...

Elämä lyhenee hetki hetkelt, paineet purkautuu,
silmät avautuu...