Nytkö
saan sen kaiken,
mitä en itse koskaan halunnut
vaan mikä halukseni sanoitettiin
tuululaulujen modulaatioissa?
Nytkö
on aika onnellistaa olemus
ja tyytyä arkipäivän täsmätuotteisiin?
Nytkö
ummistaudun
ja ummehdun.
Nytkö
pseudorakastelen
hikistä miestäni,
jonka päätös yhteisestä asuntolainasta
tulisi saatella minut taivaalliseen hekumaan?
Nytkö
annan ajan tuntua sisälläni oikealta,
enkä kapinoi sitä vastaan
emansipaatioliikehdinnällä
kuten aina ennen?
Nytkö
olen saavuttanut sen tilan,
jota kohti kaikki aikasemmat
vuodet kriiseineen ja
abstraktikeskeisen ajatuksenjuoksun
aiheuttamat ahdistukset
ovat minua vieneet?
Nyt
olen enemmän eksyksissä
omassa eksistentissäni
kuin koskaan ennen
mutta muut sanovat,
että se kauan odotettu
"sitten kun" on nyt.
kö?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
syvällinen runo, paljon pohdintaa. ehkä taistelua sitä vastaan millaiseksi pitäisi tulla.. tai millaiset ovat muiden ihmisten odotukset suhteesi..
tosin oli joitakin joita en ymmärtänyt mutta sehän ei sinun vikasi laisinkaan ole;)
syvällinen runo, paljon pohdintaa. ehkä taistelua sitä vastaan millaiseksi pitäisi tulla.. tai millaiset ovat muiden ihmisten odotukset suhteesi..
tosin oli joitakin joita en ymmärtänyt mutta sehän ei sinun vikasi laisinkaan ole;)