Poskelle kyynel vierehtää,
vain häpeää on tunne tää.
Kuinka tyhmä olinkaan,
kun menin häntä satuttamaan.
Jos tekemättömäksi tän saisin,
niin eläisin ja tekisin toisin.
Nyt hän on jo luotani lähtenyt.
Myöhästyin, enkä anteeksi pyytänyt.
Ei enää hän kanssani keskustele,
ei enää hän elämästään taistele.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo vaikka olikin surullinen. Tykkäsin
surullinen ja kipeä runo. katumus ja syyllisyys sattuu :(
Hieno runo katumuksesta,kuvaat tunteita hyvin 8)