Et koskaan antanut itsellesi aikaa itkeä
Luulin ettet osaisi, mutta olitkin vain kovettanut sydämesi
Ajattelit pitkään muun olevan heikkoutta
Huomasit kuitenkin ajan kuluessa,
pitkän ajan kuluessa, minun olevani vahvempi sinua
Juuri sen takia että itkin usein
Itkin puolestasi kun näin kuinka sydämesi kärsi
Ja nyt kun ystäväsi meni naimisiin
Poskellesi vierähti kaks kyyneltä
Annoin niiden valua poskeasi pitkin
Ne tippuivat kämmenelleni
Ja huomasin niiden olevan helmiä <3
Selite:
Kirjoitettu Tampereen juna-asemalla haikeena ja muistoissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin. Helmiksi puristuvat patoutuneet tunteet. Hyvä runo.