syksyn lapsi mä oon,
elokuu saa kaipaamaan.
ei kesää vaan rakastaan.
peilityyni on tumma järven pinta,
kaiken se heijastaa.
kuin kristallihelmet sen pinnasta tähdet kimmeltää.
kohta kuukin sen yli sillan rakentaa.
sitä odotan että kuun sillalle astelen,
syliisi kävelen ja sua suutelen.
alla tään tähtitaivaan ja kauneuden.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo. Pidän tästä. :)
kaipaava, kaunis!