Kerran kera aamun, sinä saavuit luokseni,
Kertoen tullesi tänne vain minun vuokseni..
On nyt ajatukseni järkeä vailla,
Kuljen mannuilla ja mailla.
Miten tuo voi elää ilman mitään pelkoa?!
Soitit laulusi ja lähdit,
kuin lentävä tähti.
Riemun paetessa tietä pitkin,
Tartuin kaiteeseen ja itkin...
Yli vuorten, läpi laaksojen,
Ilman kantamuksia,
voiko kulkea näkemättä vaivaa taikka tuskia?
Selite:
...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
