Matkani lähden

Tunnen tuskan,
tunnen surun, tunnen vihan
ihmisistä.

Elämä oli sairasta leikkiä
kunnes se sylki naamalle.

Näen heidän kasvoja joka
yö yhä pahemmin,
mutta en anteeksi antoja
kaipaa, en ansaise sitä.

Viimeinen kyynel valumaan,
viimeinen sana hyvästi,
viimeinen rukois luvatkaa etten pääse
taivaaseen,
viimeinen ajatus anteeksi.

Kun viimeikin kelloni pysähtyy
avaan rasian jossa syylisyyteni
asuun laitan sen kaulaani.

Nyt pääsen pois,
risti kaulassa lähden
helvettiin,
nähdään siellä.