Minä näin eilen aivan sattumalta
äitini
( vaikka en oikeastaan osaa enää
käyttää sitä sanaa )
siinä Prisman kassalla
siinä samassa työssään
kuin silloin reilu vuosi sitten
viimeisen kerran törmätessämme
Ja vaikka minä olen ollut
aivan julmetun katkera
sanoinkuvaamattoman vihainenkin
( tosin voin kertoa
että vuoden päivät vihattuaan
ei ihmisen vihaa ihan oikeasti enää riitä )
niin nyt jäljelle jäi enää sääli
sillä se vanheneva
minulle jo täysin tuntematon nainen
minä näin
se tekee kuolemaa
Selite:
en olisi ikinä uskonut itkeväni runoa kirjoittaessa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella syvältä koskettaa runosi, hyvin kirjoitettu
Tämä on kyllä mykistävä. Siis oikeasti. Vau.
Ja sekin, että runon äiti toimii kaupankassalla. Koska joskus kaupantädit on ihan oikeasti todella väsyneen näkösiä ja sitten pystyy hyvin kuvittelemaan tällaisen tarinan niihin silmiin.
Tämä oli upeaa. Karua ja surullista, mutta upeaa.
huh, olipas kerrankin semmoinen, mikä pisti ajattelemaan! kiitos siitä.