Se on sitä
kun on matkalla kotiin
ja harhailevat ajatukset
harhauttavat minutkin
jonnekin aivan ihmeelliseen paikkaan
ja jalkojen hidastuva liike
ei seuraa
sydämen sykettä
elämä menee sykleittäin
ja koti on vain paikka
jossa käydä syömässä
ja täyttämässä maailmalle kulutet rahat
paikkaamassa haavat
hautaamassa mielipahat
ulkona kasvavat puut
ja katuvalot kasvattavat varjoja
askeleet muuttuvat pitemmiksi
kerrostalot mataliksi
kun kukaan ei seiso parvekkeella
eikä kukaan nouse ylös portaita
mutta silti minua hengästyttää
hengittäessäni sisään
asfalttipölyä
lasittuneita verkkokalvoja
sekä teitäkin
jotka tavattuani
muistelisin lämpimästi iltaisin
kadotessani kaipaisin
ja nämä päivät tuntuvat kevyiltä
mielialat pimeiltä
riippuen siitä
onko myöhässä
tulossa vai lähdössä
enkä tiedä
kumpaa kartan enemmän
itseäni vai muita
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikuttava. Juuri sellaista tekstiä josta pidän, hienoa kuvailua hiukan sekavassa muodossa, kuitenkin idea käy ilmi. Jollakin tavalla koskettava, surullinen mutta myös hupaisa. Suosikkeihin ^^
Taas upeaa tekstiä!varsinkin tuo loppu oli kruunu tälle runolle :)
Vaikuttava. Juuri sellaista tekstiä josta pidän, hienoa kuvailua hiukan sekavassa muodossa, kuitenkin idea käy ilmi. Jollakin tavalla koskettava, surullinen mutta myös hupaisa. Suosikkeihin ^^
Taas upeaa tekstiä!varsinkin tuo loppu oli kruunu tälle runolle :)