Kengät uppoavat loskaan
ihmiset yrittävät vaivalloisesti eteenpäin
tuuli heittää huivin kasvoille
pipo putoaa silmille
synkät pilvet väistyvät auringolta
se valaisee ihmisten kasvot ja tuo valoa ankeuteen
suljen silmäni
annan auringon helliä kasvojani sen aikaa kun mahdollista,
avaan silmäni
viitot minut luoksesi
juoksen luoksesi, tartun kädestä, jatkamme matkaa yhdessä
silloin pilvet taas piilottavat auringon,
havahdun todellisuuteen;
synkkään loskaiseen kaupunkiin
liukasteleviin ihmisiin ja tuulesta huojuviin puihin
tärkeintä on, että olet lähelläni
silloin kestän säällä kuin säällä
en sula sateella
en jäädy pakkasessa
minulla on hyvä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
