Silmät turvonneet.
En tahtonut nähhä eteen.
Koitin katsoa aamua kaunista,
unohtaen eilistä kurjuutta.
En vaan pysty unohtamaan,
Sydän ei unohda koskaan.
En jaksa enää itkeä.
Silmiin särkee jokainen pieni lasikyynel,
leikaten silmiä päästessään vapautteen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja herkkä runo, pidän tästä vaikka onkin surullinen. <3
voi miten ihana. voi sinua raukkaa <3