Kevät raatelee minua, kuin villipeto se ei näe armoa.
Tuskaisin silmin katson apua anellen.
Perheitä pulkkamäessä.
Äitejä kaupassa.
Pieniä lapsia rattaissa.
Nuudeleihin kyllästyneenä ikävöin kerrankin kotiin.
Lämpimän takkatulen ääreen, pienen sinisen auton luokse.
Hyttystäkään ei ole näkynyt aikoihin.
Mörkönalle on vieläkin talviunilla.
Jos tapat, tee se hellästi.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
