Erilainen hän oli, ei niin kuin muut. Erilainen puhe, erilainen mieli, erilainen katse, hänellä oli. Kerran pihalla hän tuli luokseni ja sanoi: - Kuule ollaanko kavereita, olet erilainen, et niin kuin muut. - Erilainen, huusin, jos joku on niin sinä. Hän katsoi minuun ja kysyi hiljaa: - Emmekö kaikki ole? Jäin siihen ja tunsin olevani erilainen. Erilainen minä olin, en niin kuin muut. Erilainen puhe, erilainen mieli, erilainen katse, minulla oli.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi, pidin tästä kovasti mm. sen ERILAISUUDEN takia. Mutta eikö kaikki ole? ;> Upea idea, upea toteutus. Meni vähän turhaksi lörpöttelyksi, mutta tässä oli jotain joka nappasi aika kivasti. :---))
Tavallaan hienoa, kuinka siirrät alun luettelon
ulkopuolelta runon puhujaan. Muuten ei oikein iske tämä.
erilainen vai samanlainen.. oliko elämäsi... erilainen.. hienosti kerrottu... jopa rakastan.. tekstiäsi...
Jotenkin oivaltavaisen hieno.
Hyvää syntymäpvä!