Pyörin sängyssä- kaipaan viereesi.
En osaa enkä uskalla nukkua yksin,
sinun vieressä olen turvassa.
Sinun vai sen toisen,
sen entisen.
Käytänkö sinua lohduttajana vai välitänkö?
Miksi onnellisina hetkinä rupeaa epäilee,
epäilemään itseänsä ja toista?
Onko väärin miettiä myös muita,
tuntien samalla ikävää sinua kohtaan?
Suurta ikävää joka pistää melkein itkemään,
ketä kaipaan?
Pelkäänkö yksin oloa - enkö osaa olla yksin,
tarvitsenko oikeasti sinua?
Tunne joka tulee kun luoksesi pääsen,
helpotus- rakkaus.
Tunnen itseni hauraaksi- haavoittuvaksi,
siksikö en uskalla irti päästää- etten särkyisi?
Särkymisen- eroamisen tuska,
sitä pelkään.
Pelkään myös sinun menetystä,
mutta miksi?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
