Nimetön

potkin tien irtokiviä
ne vierivät lähes aina ojiin

jumalattoman iso kivi, minussa ainakin
hiljainen tietenkin, mutta kielipelivaras:
ei sovi potkia, vastaisin sanoillasi

raskaana omien sanakirjojeni päällä
mahdollisuus synnyttää, lupa tappaa:

sanomaa, joka vuosi uudestaan.

tiesitkö, että nimetyt kivet kirjailevat kuolemalla
tarinaa luetaan katsojan silmien takana

itkisitkö, jos et löytäisi sydämesi paikkaa
etsivällä kädelläsi olisi vain rantahiekkaa
jonka tuuli hengittäisi pois

en ehtisi, kivisydän

vain kuumat kiuaskivet valittaisivat

          puolestani