tunnen rakkautta suurta, onneni on kukkuloilla, mutta tuntuu silti, että oon eksynyt, pulassa, jumissa, miksi sitä nyt kutsuisin, kun en tiedä onko tunne yhtä kohtaa vai onko se jakautunut moneen, se muuttaa tilannetta hetki hetkeltä pahemmaksi. Valutan kyyneleitä vuolaasti joka hetki, kun sattuu niin paljon sydämeen, pois tahtoisin mennä, mutta en menettää mitään, mitä minulla on. Suurimmat kysymykset elämän pyörii päässäni vuolaana, niitä miettien sekoittuu niihin tunteet ja pääni sekoaa, tämä on outoa, pakottavaa tarvetta apuun, mutta en pysty hakemaan sitä. tuntemukseni kä'rsii koko ajan, ajan mittaa läheisin kärsii siiknä myös siksi, minä jouduyn ehkä suremaan ja hylkäämään hänet.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
