Seinähullut ruusupuskassa.

Voisin horrostaa vierelläsi talvet,
loikoa kesät hietikolla kainalossa,
sanomatta yhtä ainutta sanaa.

(Pyörisin kanssasi nokkostiheikössä,
ennemmin kuin yksin ruusunlehdillä.)

Mitä me sanoilla,
kun katse kertoo
enemmän kuin
kaikki maailmaan
mahtuvat sanat?

Niin paljon minä sinusta välitän.

Että maailman ja sinun välillä,
jättäisin kaiken muun.

(Ja onnesi vastaan onneni
kallistuisi sinun onneksesi

jos iskisi valinnanpaikka.)

Hulluhan sitä täytyy olla,
kun silmien kuvittelee
rakkaudesta loistavan.

H U L L U.

Ja hulluna rakkaudesta.