Odottaa

Minä voin sen tiedät
lumena sataa hiuksiin
olla ihan kuka vaan,
Aurinko ne katuun sulattaa.

Tuulelta kysyä suuntaa
epäillä samalla itseäni
johtaa ja sivusta katsoa,
Tiilimuurit väliltä puretaan.

Mustaa rautaa takoa
punaisena hetken hehkua
tuoda yöhön valoa,
Siipiesi suojaan taas pujahtaa.

Armoa pyytää anella
suudelmaasi odottaa
kujeillen ihoasi kulkea,
Maljakkoon kukat asettaa.

Olla kolikon kääntöpuoli
pöydänreunaa vieriä
kädestäsi kadota,
Viiniksi kai minut vaihdetaan.

Taas ne ovat sanoja
ikäväksi muuttua
etäisyyttä mitata,
Katse harhailee ja kaiken tahtoo uudestaan.

Minusta Sinuun kulkea
myös johon muut ei nää tuntea
sanoa vailla katkeruutta,

Odottaa, jos sydämeni tahdot palauttaa.