Elämän ja kuoleman epämääräinen määritelmä
On varmaan se
Kun pienenä katsoit kynnykseltä naapurin kissaa
Maanittelit sitä maidolla
Ja samana iltana
Kun sinä olit jo nukkumassa
Se sama kissa jäi auton alle
Aika, niin kovin sairas kietoutuma
Jonka mutkiin ihmiset hukkaavat toisiaan
Mikä sinällään on harvinaisen typerää
– aikahan on ihmisen itse keksimä määritelmä
Tai ehkä vain tekosyy
Ettei totuus tuntuisi niin pahalta
Etsit onnea revontulista
Toivoen joskus pääseväsi osaksi niitä
Hölmö ajatus
– sehän on vain kasa aurinkohiukkasia
Joista maalataan tauluja
Mutta kai ihmisen maailma on liian realistinen
Ollakseen täysin rehellinen itselleen
Niin että joskus tarvitsee valehdella itselleen jotain kaunista
Vain pysyäkseen järjissään
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
