Tielläni elämän,
otan askeleen keveän,
taakse jääneet ovat valheelliset
petolliset kukkaset
Eikä enää kumpuile tie,
vaan se mua eteenpäin vie,
eikä edes pilvi mielessäni,
vaikeuta tietä edessäni.
Vaan kuinka ollakaan,
sinut taas nähdä saan,
elämäni tiellä.
Ja näet taas ne kukkaset,
pilvet mustat ja tummansiniset,
joiden kaste on kyyneleet,
ja rakkaus kuin sirpaleet.
Sitä rakkaus on,
niin vaikeaa.
Kun toinen vie valoon elämässä,
toinen valoon sydämessä.
© Miikka K.
Selite:
Jaaha ja taas on Miikka vauhdissa. Lääkkeet tais unohtua aamulla. Haukkukaa rauhassa :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan ihana! Poika osaa kirjottaa tommosta. Oho O.o suosikeihin menee ----->